Ensimmäiset sanani

Näin sen ei pitänyt mennä,
piti meidän rakentaa omaa puutarhaa.
Suunnittelimme aurinkomatkaa ja
kolmea kakaraa.
Hankimme jo auton ja asuntolainan.
Sanoimme suvuillemme tahdon,
mutta taisimme unohtaa sanoa toisillemme.

Sinä, Sinä, Sinä
Niin Sinä!

Kuulitko kun huusin
kun oveasi hakkasin.
Kuulitko kun seinääsi silitin,
ja kyyneleeni siihen hankasin.

Sinä, Sinä Sinä
Niin Sinä

Kuulitko kun kutsuin
kun pyysin ja anelin.
Kuulitko kun lähdin
jätin hiljaisuuden.

En enää jaksanut odottaa,
taas olit jäänyt kaveraamaan.
Olit taas pubissa tai jossain kylässä.
Ties missä.
En jaksanut enää välittää.
En jaksanut enää nalkuttaa
tai edes yrittää.

Olisin toivonut meille yhteistä aikaa,
mutta en itse edes nähnyt mitään vaivaa.
Ajattelin että minulla on jo kaikki,
ettei tarvitse enää saavuttaa.
Voisi olla vaan.
Mutta unohdin että rakkautta pitää
kokoajan rakentaa.
Korjata kuin taloa lahoavaa.

Sinä, Sinä, Sinä
Niin Sinä!

Kuulitko kun huusin
kun oveasi hakkasin.
Kuulitko kun seinääsi silitin,
ja kyyneleeni siihen hankasin.

Sinä, Sinä Sinä
Niin Sinä

Kuulitko kun kutsuin
kun pyysin ja anelin.
Kuulitko kun lähdin
jätin hiljaisuuden

Nyt pakkaan laukkuuni pientä elämääni.
Hautaan kasvot tyynyysi.
Tahtoisin ottaa mukaan vain hyvät muistot.
Jättää kyyneleet ja kiukut.
Olisin halunut saada unelmamme,
unelman jonka olisimme voineet uudelleen rakentaa.
Unelman oikean ja saavutettavan.
Jos vain olisimme osanneet rakastaa.

Sinä, Sinä, Sinä
Niin Sinä!

Kuulitko kun huusin
kun oveasi hakkasin.
Kuulitko kun seinääsi silitin,
ja kyyneleeni siihen hankasin.

Sinä, Sinä Sinä
Niin Sinä

Kuulitko kun kutsuin
kun pyysin ja anelin.
Kuulitko kun lähdin
jätin hiljaisuuden

Jos olisit kuullut,
olisitko tullut estämään.
Olisitko napannut syliisi
ja uskonut uusiin unelmiini.
Olisitko antanut anteeksi,
rakastanut rakkauttani.

Sinä, Sinä Sinä
Niin Sinä

-HeLe-